Pohjoista puskurikapasiteettia

Nimet mustassa marmoritaulussa

 

 

Äskeinen matka 30-vuotisen sodan jalanjäljille kohtasi minut eilen,  tiistai-iltana uudella tavalla.

Katsoin 1980-luvusta kertovaa, 2008 ensi  kertaa esitettyä ohjelmaa TV-1-kanavalta.

Alkoivatpa siinä palaset loksahdella mielessäni uuteen järjestykseen.

Pajun taistelu tammi-helmikuun vaihteessa 1919 tuli matkamme varrelle ikään kuin sattumalta, vähän vahingossa.

Kyseessä on taistelu, jossa vielä äsken Suomen veljessodassa työläisiä kurittaneet nuoret suomalaiset valkoiset Pohjan poikain nimellä olivat ratkaisuhetkinä rintaman oikealla sivustalla auttamassa Viron itsenäisyyttä melkoisen uhrin antaen.

Pohjan poikia johti  monella lailla kuulu kolmen armeijan upseeri, eversi Hans Kalm. Hän oli sisällissodassa jo osoittanut melkoista tehokkuutta ja julmuutta.

Pajun taistelussa haavoittui  suomalaisen joukossa myös  minulle vanhemmiten hyvin läheiseksi tullut soturi.

Henkensä menetti Pohjain poikain Viron retkellä kymmenittäin vasta aikuistumassa olevia suomalaisia, joiden nimet on ikuistettu läheisen Valgan kaupungin kirkon seinän mustaan marmoritauluun.

Taistelu sivuaa 1980-lukua omassa elämässäni varsin rajulla tavalla.

1980-luku näyttää nyt tunnelmoiden olleen  elämäni rankin ja koettelevin vaihe.

Mikään ei mennyt oikein ja kaikki keskeiset elämän osat joutuivat karuselliin,  jonka jäljiltä juuri yksikään paikka minusta  ei ollut enää entisellään saati ehjänä.

1919 Viron itsenäisyystaistelun ja 1980-luvun hyvin koettelevien elämänvaiheiden yhteys täydentyi TV-ohjelman välittämien muistikuvien ja 2015 kesävaelluksemme kanssa ”ympyrä on sulkeutunut”-tunnelmin.

Pajun taistelussa Neuvosto-Venäjä hävisi ratkaisevalla tavalla sodan ja seurauksena oli Tarton rauhan sopimuksella Viron itsenäisyys,  joka jäi sillä erää varsin lyhytaikaiseksi,  vain 20 vuoden mittaiseksi.

Taistelussa haavoittunut läheiseni kirjoitti tuota tilannetta ikään kuin aavistellen 16-vuotiaana (1916) äidilleen joululahjaksi  runon,  joka aiemminkin on ollut Arktisen puskurikapasiteetin päivityksissä luettavissa

 

KULKURI

Hän yksin yössä vaeltaa

Tuo kurja kulkuri

Vain hukat hällä seuranaan

Vain hirmu-haamut matkassaan

Korvessa kulkevi

 

Ne häntä kovin pelottaa

Ne uhkaa monesti

Hän vaeltaa ja vaeltaa

Hän koettaa ne unohtaa

Ne yhä kiusaapi

 

Hän eli ennen komeesti

Nyt kulkee mieron teitä

Hän melusi, hän mellasti

Joi, mässäs, vihdoin murhasi

Siks tuskat hänt ei heitä

 

Hän maailmaa on paossa

Vaan ahdas hälle maailma

 

Yö kolkko, korpi mustana

Kaamotti yksin kulkea

Kun ulvoi hukat, huuhkaimet

Hän näki kuolleet ihmiset

Hän vapisi, hän pelkäsi

Hän juoksi,  juoksi ponnisti

 

Kun kylän vihdoin saavutti

Hän mielipuoli olikin

Tuo kurja kulkuri

*

Pajun kartano on nykyisin vanhainkotina.

Taistelun muistolle on paikalle rakennettu toistakymmentä metriä korkea kukkula, jonka päällä seisoo  komea kivipaasi.

Se sai sijansa Valgan kaupungin liepeillä vasta Viron uuden itsenäisyyden valjettua, 1980-luvun murroksen jälkeen.

Tuon vuosikymmenen murroksen jälkeen,  joka uudelleen mieleen palautuneena saa palapelin osat uuteen asentoon vielä kesällä 2015 tavalla, joka ehkä antaa luvan odottaa vielä uutta.

Mihin asentoon ympyrä  joskus sulkeutuessaan jää?

Jos kaari koskaan sulkeutuukaan.

 

Uusimmassa TIME-lehdessä on tiedeuutinen, joka täydentää oman lääkärin kokemukseni.

Siinä kerrotaan, kuinka traumat voivat muuttaa elämää – paremmaksi.

Post-traumatic Growth

 

*

 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hans_Kalm

TIME August 3th, sivu 17

https://fi.wikipedia.org/wiki/Nimet_marmoritaulussa

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Traumat,
ne muuttavat sinua aina,
joko synkkyyteen saakka,
tai sitten ei huolet paina.

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

75% ihmisistä kokee elämässään merkitsevän trauman.

Suurelle osalle heistä merkitys on ratkaisevalla tavalla uusintava ja positiivinen.

Vrt TP ja tsunami.

Tässä katsannassa Villen kirja "Murtuneet mielet" on jäänyt vähän vajaaksi.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Kalmista on tosiaan paljon tarinaa eikä aina niin kunnioitusta herättävää.

”Kuhmoisten Harmoisten kylässä tapahtui 10. maaliskuuta 1918 merkittävä Suomen sisällissodan terroriteko, joka aikalaiskäsitysten mukaan täytti verilöylyn tunnusmerkit. Valkoisen armeijan, virolaissyntyisen kapteeni Hans Kalmin johtaman pataljoonan taisteluosasto teloitti Kuhmoisten taistelun yhteydessä punaisten Harmoisten kenttäsairaalan 11 punakaartilaispotilasta ja kaksi miespuolista sanitääriä. Kertomus perustui alun perin kahden eloonjääneen todistukseen, valkoisten antamiin selontekoihin ja muuhun oheismateriaaliin.”
http://kemppinen.blogspot.fi/2013/12/lentavat.html

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

Näyttää siltä, ettei Hämeen-Anttila ole lukenut päivitystäni kokonaisena?
Runo esimerkiksi on sinne juuri siksi siroteltu (Kulkuri).

Kalmin elämäntarina loppuu vasta 1981 Jyväskylässä.

Sekin kannattaa - kuten pataljoonansa ja Pohjan poikain tarina - nähdä kokonaisena, siitä mitään erityistä osaa yksinänsä tikun nokkaan nostamatta.

Lääkäriksikin miestä mainitaan (joskin oikeudet eivät lääkintöhallituksen suosiossa oikein olleet).

Kiitos kommentista

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

>#4/AL
Hämeen-Anttilan puolesta en osaa sanoa mitään, mutta yleensä kokonaisuus on osien summa.

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen Vastaus kommenttiin #5

Olen pahoillani nimi-sekaannuksesta.
Tunnen myös empatiaa (aika usein saan lukea nimeni some:ssa ja muuallakin muodossa Erkki Liikanen).

Kokonaisuus on useimmiten aivan muuta kuin osiensa summa.

Ilmiö tunnetaan sekä kokonaisuuden pienempänä että suurempana summana kuin 1+2=3. Osat joko vahventavat tai kumoavat toisiaan ja aika harvoin matemaattisella mittakaavalla (pikemminkin logaritmisella).

Kalmin tapauksessa - samoin kuin toisessa vastaavan prosessin osallistujassa eli Kaarlo Hillilässä - kokonaisuus on huomattavan paljon eri kokoinen kuin sen osat.

Kts esim Timo J Tuikka: "Kekkosen takapiru: Kaarlo Hillilän uskomaton elämä" (Otava 2011). Kirja on kansanpainos Tuikan väitöskirjasta (JY 2005).

Hillilän veli kuoli hänen syliinsä k.o. Pajun kartanon taistelussa, jonka toisena osapuolena olivat Latvian punaiset, Neuvosto-Venäjän liittolaiset.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

>#6/AL: "Kokonaisuus on useimmiten aivan muuta kuin osiensa summa."

Täytyy myöntää, että niin se tuppaa olemaan; samoin 2 = 1, 'todistelu:'
http://xn--hammaslkri-w5aab.net/kamin/kami3.html#2on1

PS. Samaisessa yhteydessä on myös maininta pienimmän kuutiosumman keinosta, joka myös on käyttökelpoinen menetelmä, jonka pätevyystodistelua en tosin ole nähnyt.

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

Kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta, joka lie ajankohtainen nykyhetkeä tulevaisuudessa tarkastellessa.

Vihreät miehet Ahvenanmaalla, Erdogan uuden Armenian edessä, PIIGS-maiden kohtalo kansainvaellusten uusimmassa tsunamissa...

Kuka oli julma, mikä oli summaatiovaikutus ja käykö niinkuin projekteissa tapaa käydä:

Innostus - sekaannus - järkiintyminen - katastrofi - syyllisten etsintä - syyttömien palkitseminen - niiden rankaiseminen, jotka eivät osallistuneet

Jatketaan joskus jonkin uuden teeman parissa?

Elokuusta luvataan kaunista, lauantaina Klubi kohtaa Liverpoolin ja aion olla kummassakin tapauksessa paikalla.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset